Ei ollenkaan huonoja valintoja

Kävin kattomassa veljeni ja sen tyttöystävän kanssa Vettä elefanteille leffan. Se taisi olla kuukauden elokuva. Pidin kovasti elokuvasta, vaikka mua ärsytti Robert Pattison siinä hirveästi. Osaan vain ajatella hänet Twilightiin Edwartina. Mutta kuitenkin minusta Pattison kuului elokuvaan. Sekalaisesti selitetty... Mutta siis elokuvassa parasta oli se ihana elefantti Rosie tai Rose, en muista kummin kirjotettiin ja sitten musiikki. Musiikki oli loistavasti valittu.

Yleensä aina kun katson elokuvia tai mitä vaan ohjelmia ja huomaan, että joku näyttelijä on tuttu, yritän saada päähäni missä olen nähnyt sen näyttelijän aiemmin. No Vettä Elefanteille elokuvassa oli montakin tuttua näyttelijää, mutta yksi jäi erityisemmin mieleen. Tuttu näyttelijä oli Kunnioittamattomissa Paskiaisissa. Hän esitti siinä julmaa natsiupseeria ja Vettä Elefanteille- elokuvassa ilkeää ja julmaa sirkuksen johtajaa. Hän oli aika samanlainen näissä molemmissa elokuvissa.

Vettä Elefanteille- elokuva sijoittui 30- luvulle ja siinä kaikki pyöri sirkuksen ympärillä. Robert Pattison, päänäyttelijä menettää kaiken ja päätyy sattumalta sirkusjunan kyytiin. Hän saa sieltä vaikeuksien kautta töitä eläinlääkärinä, koska hän oli melkein valmistunut aiemmin tuohon virkaan. Hän rakastuu johtajan vaimoon, mistä ei seuraa hyvää.

Tuohon aikaan, sirkuksilla ei mennyt kovin hyvin, eikä mennyt tuollakaan sirkuksella. Johtaja ostaa sirkuksen vetonaulaksi Rosie- elefantin, mitä Pattison alkaa johtajan vaimon kanssa kouluttaa sirkus kuntoon. Rosiesta koituu kuitenkin ongelmia ja ilkeä johtaja satuttaa sitä pahasti. Pattison on elokuvassa sukujuuriltaan Puolalainen ja sattuu vahingossa puhumaan puolaa Rosielle ja näin he löytävät yhteisen sävelen. Johtaja on kuitenkin niin kamala, että tappaa muita sirkuksen väestä ja lopulta suuttuu niin pahasti, että yrittää tappaa oman vaimonsa ja Pattisonin. Rosie norsu pelastaakin kaiken ja myös tavallaan rakkaus voittaa tässäkin elokuvassa. Tämäkin elokuva oli perinteinen rakkauselokuva, paitsi siihen toi uutta eloa sirkus ja se hyvä musiikki. Mutta oli katsomisen arvoinen!
Oli kyllä kamalaa olla siellä elokuvasalissa kun olin kauheessa flunssassa ja yhessä kohtauksessa koko sali hiljeni ja mua yskitti ihan hirveesti, mut mun piti vaa pidättää sitä, etten olisi pilannu tunnelmaa...


Katsoin myös tässä vähän aikaa sitte viikonloppuna Elämä Pelissä- elokuvan, mikä oli aivan mahtava! Se perustui tositapahtumiin ja näyttelijät olivat hyvät! Päänäyttelijä oli tavallaan Sandra Bullock, mutta minusta se kenestä elokuva kertoi, oli päänäyttelijä, kuka oli elokuvassa Big-Mike(Quinton Aaron). Sandra Bullock ottaa Big-Miken perheeseensä omaksi pojakseen. Yhdessä he saavat Big-Miken elämän raiteilleen. Minusta elokuvassa ihaninta oli sen ajatus, eli auttaa toisia. Ja se mitä on valmis tekemään toisen hyväksi. Mutta myös unohtamatta Big-Miken pikkuveljeä (Jae Head), hän oli aivan mahtava!! Kannatan!

Seuraavaksi katson ehkä uusimman Pirates of the caribbean leffan, kun se Never Let Me Go leffa ei taida tulla ku Helsinkii teattereihin...


-Sini