Sivut

maanantai 15. elokuuta 2011

Kloonit ja Rango

 Sain ostettua itselleni Never let me go -elokuvan, minkä olisin halunnut käydä katsomassa elokuvissakin. Elokuva perustuu Kazuo Ishiguron menestysromaaniin.

  Se kertoo kolmesta henkilöstä, Kathysta (Carey Mulligan- An Education), Ruthista (Keira Knightley- Ylpeys ja Ennakkoluulo) ja Tommysta (Andrew Garfield- The Social Network), jotka ovat parhaimpia ystäviä ja asuvat englantilaisessa sisäoppilaitoksessa. Sisäoppilaitos ei ole normaali sisäoppilaitos, vaan siellä olevat ihmiset on klooneja ja heidän tehtävänä on tulla elintenluovuttajiksi.

 

     Kathy on aina rakastanut Tommya, mutta Tommy ja Ruth ovat yhdessä, eikä hän voi asialle mitään. Kuitenkin Ruth ja Tommy  eroavat jossain vaiheessa, samoin koko porukka eroaa jossain vaiheessa, mutta tapaavat toisensa vuosien jälkeen, jolloin elintenluovutuskin on jo alkanut ja heillä on enää vähän aikaa olla yhdessä. He kuitenkin nauttivat elämästään sen minkä voivat, kunnes heidän lyhyt, mutta kuitenkin onnellinen elämänsä saa päätöksen.

   Elokuva oli minusta todella hyvä ja koskettava, mutta luulin elokuvan olevan erilainen, kun näin siitä trailerin. En kuitenkaan ollut pettynyt. Siinä oli myös pari näyttelijää, joista pidän.


Katsoin myös pikkusiskoni kanssa tosi hauskan elokuvan ja missä oli tosi vapaasti käytetty huumoria, nimittäin Rango. Siinä Rango niminen kameleontti löytää itsensä Dirt- nimisestä pikkukylästä erämaasta ja hänestä tulee paikan uusi sheriffi. Siellä hänestä tulee sankari muille asukkaille valheen kautta ja lopussa hänestä tulee oikea sankari, koska pelastaa kylän ja puhdistaa maineensa.

Elokuvaan ei olisi sopinut kenenkään muun ääni paremmin kuin Johnny Deppin! Ja elokuva muistutti hyvin paljon Pirates of the Garibbean -elokuvia. Siis miten Rango pelastui tilanteista tuurilla ja ehkä vain pienellä taidolla ja oli aina sanavalmis, kuten Jack Sparrow.
   Kannattaa katsoa molemmat elokuvat!! 
  





    


keskiviikko 3. elokuuta 2011

Kauhu ja Komedia

Kesällä on tullu katottua monia elokuvia, mut pari on vain mistä voisin mainita, kun ne oli tosi hyviä!

Ostin aika kalliilla, mut halusin niin saada sen, koska en päässyt katsomaan sitä elokuviin. Nimittäin Julian silmät- elokuvan. Se oli jännä ja siinä oli semmonen jännittävä tunnelmakin koko elokuvan ajan. Elokuvassa tosin oli ennalta arvattavissa jo heti alusta alkaen, mutta se ei minua haitannut. Pidän myös elokuvan päänäyttelijästä, kuka on tuttu Serranon perheen Luciana ja Orpokodista, Belèn Rueda. Paitsi no, Rueda on käynyt vähän muotoilemassa ulkonäköään, mutta ei se loppujen lopuksi hirveästi haitannut.

Julian sisko
        Elokuva kertoo Juliasta, joka alkaa selvittämään siskonsa erikoista kuolemaa ja saakin selville, että sisko ei tehnyt itsemurhaa vaikka poliisit sitä epäilevätkin. Julia joutuu myös itse tämän murhaajan kohteeksi ja joutuu pakenemaan lopulta henkensä edestä.
         Elokuvan teke minusta mielenkiintoiseksi ja jännittäväksi se, että päänäyttelijä ja hänen siskonsa ovat sokeita, tai Julia ei ole elokuvan alussa vielä täysin sokea. Kun ei nää, kuulee ja haistaa asioita, mitä ei muuten ehkä tajuaisikaan. Ja kohtaukset, missä katsoja ei itsekään näe mitä Juliakaan, käy tunnelma jännittäväksi.

Julia ja murhaaja (aina veriset puukot kädessä)
         Olen kuitenkin kriitikoiden kanssa samaa mieltä, että elokuva ei hätkähdytä tekemällä poikkeusta muistakaan kauhuelokuvista. Niissä on aina tietynlainen kaava. Ja päänäyttelijä voisi olla vähemmänkin pyntätyn näköinen, jotta elokuva saataisiin todemman tuntuiseksi. Näistä seikoista huolimatta, kannattaa katsoa!


Toisen elokuvan sain Saanalta synttärilahjaksi. Elokuva on The kids are all right. Hauska ja omalla tavallaan outo komedia, missä saa nauraakin. Elokuva on kuitenkin koskettava ja siinä käsitellään normaalejakin asioita, mikä on aika suloista kaiken sen outouden keskellä.

         Elokuva siis kertoo perheestä, jossa lapsilla on kaksi äitiä ja he haluavat tietää millainen heidän spermanluovuttaja isä on. Äidit (Julianne Moore ja Annette Bening) ovat kasvattaneet lapsensa (Mia Wasikowska- Liisa Ihmemaassa ja Josh Hutcherson) kokonaan ilman isää, kunnes lapset haluavat tutustua isäänsä (Mark Ruffalo) ja isään tutustuminen tuo vain mutkia matkaan ja saa perheen arjen kokonaan sekaisin.

Hieman epäselvä...
        Hauskaa elokuvasta tekee näyttelijöiden luonteet. Kaikki ovat erilaisia omine mielipiteineen ja jotkut letkautukset saavat nauraamaan ääneen. Ja se miten perheet käyvät elämään liittyviä keskusteluja keskenään on hyvin mielenkiintoista. Kannattaa katsoa tämäkin elokuva!