Huomasin, että esim. Barber Shoppiin ei ollut käytetty paljon rahaa, ja näyttelijätkin olivat entuudestaan tuntemattomia. Hauskuutta kyllä riitti. Se oli kuitenkin tyypillinen elokuva tummaihoisten huumorilla.
Up in the air ei täyttänyt odotuksiani, koska elokuvalla ei tavallaan ollut mitään tavoitetta. Elokuva oli myös hieman sekava. Huomasi, että elokuvalla oli sama ohjaaja kuin Juno elokuvassa, koska elokuvan tunnelma oli samanlainen ja musiikki myös. Elokuvan pelastus oli päänäyttelijä George Clooney, vaikka en erityisemmin pidä näyttelijästä. Tiedän kuitenkin että hän on ammattitaitoinen.
Stomp the yardin olin nähnyt aijemminkin, mutta se ei haitannut ollenkaan. Elokuvan musiikki ja tunnelma olivat hyviä. Tunnelmaan pääsi hyvin mukaan, eikä näyttelijöissäkään ollut moittimista. Elokuvassa oli paljon tyypillisiä piirteitä: päänäyttelijän läheinen kuolee, hän muuttaa uuteen kaupunkiin, menee uuteen kouluun. Päähenkilön täytyy ansaita kunnioituksensa ja paikkansa uudessa koulussa. Hän tapaa tytön/pojan johon rakastuu, mutta tämä asia tuottaa kuitenkin ongelmia. Lopulta "hyvä voittaa pahan", ja kaikki on ihan okei. Elokuvassa oli mielenkiintoista seurata vähän erikoisempaa elokuvan aihetta, stomppausta (stomp). Aluksi koko juttu vaikutti ihan naurettavalta huutoineen ja liikkeineen, mutta elokuvan myötä idean tajusi. Elokuva olisi ollut aikalailla tavallinen ilman sitä stomppausta, mutta kuitenkin se oli ihan hyvä.
Tämmöistä tällä kertaa, seuraava elokuva minkä haluaisin käydä katsomassa on Never Let Me Go. Ensinnäkin haluaisin nähdä sen, koska siinä on Keira Knightley, ja koska olen kuullut että kirja, josta elokuva on tehty on hyvin koskettava.
Hyvää Pääsiäistä! -Sini
